Kylläpäs keskustelu nyt taas velloo. Julkkismiehiä saadaan
vastuuseen ja maalitettua useamman nimettömän naisen taholta. Naiset rules, jes….not.
Aloitan teeman mukaisesti. Minua on tuijotettu, katseltu
tissien väliin, on ehdoteltu, taputeltu ja kourittu. Itse olen selvinnyt
tilanteista ilman poliisia ja terapeuttia. Selvinnyt olen huumorilla tai
reagoimalla vähemmän humoristisesti vastapuolelle. Suuni olen kyllä tilanteessa
kuin tilanteessa osannut aukaista ja sen teen jatkossakin. Tätä suosittelen
myös muille.
Mitä nämä nayttelijät kertovat naisena olosta ja naisen
asemasta elokuvateollisuudessa tai julkisuudessa? Mitä nämä ulostulot kertovat
naisten omasta käytöksestä? Hehän hyväksyvät törkyilevän toiminnan tasan siihen
asti, kunnes tulevat ulos lausunnoillaan ja muistelmillaan.
Ennen kuin kukaan hyökkää kimppuuni naisten oikeuksien
vähättelystä, voin kertoa, etten hyväksy kuolaavien julkkismiesten enkä
taviksien, kännipäissään olevien puristeluja ja törkyehdotuksia. Mikä
kummastuttaa, että ”rohkeilla” naisilla on kanttia tulla kertomaan
kaltoinkohtelusta 20 vuotta tapahtuneesta. Tämähän alleviivaa naisten
ei-oikeuksia, sekä naisen alistettua asemaa ennen ja nyt. Asioista uskalletaan
puhua vasta, kun riittävästi aikaa on kulunut, olet rikastunut ja menestynyt,
saat naamasi telkkariin. Miten tämä auttaa uusia uhreja tai alleviivaa sitä,
että puhukaan rohkeasti väärinkäytöksistä. No, mielestäni ei mitenkään.
Se, että tämä kampanjan yhteydessä kirkkain silmin
sekoitetaan seksuaalinen häirintä jopa raiskaukseen, on järkyttävää. Aivan
sama, kuin litsaria alias korvapuustia (en puhu pullasta) poskelle verrataan
päähän ampumiseen. Nyt ihan oikeesti! Vähän rotia keskusteluun!
Pointtini on siis se, että naiset aukaiskaa suunne silloin,
kun asia tapahtuu. Kertokaa ystävälle, sukulaiselle, työkaverilla, puolisolle
HETI tapahtuneesta! Jos tapahtuu rikos, soittakaa poliisille nyt, mieluummin
turhaan kuin liian myöhään. Älkää ottako esimerkkiä nykyisistä ”esikuvista”,
jotka uskaltavat aukaista suunsa vuosien päästä tai näkevät asian käsittelyn
tarpeellisena 20 vuoden päästä. Aika tuppaa kultaamaan muistot, mutta
muistelmilla ei auteta uusia uhreja!