Tällainen, varsinainen aivopieru kuultiin eilen Ylen kanavalla. Siinä vaiheessa, kun iho nousee rakkuloille, silmät vuotaa, kutiaa ja turpoaa umpeen silmätulehduksista, on vaikea hengittää... On hyvin epätodennäköistä, että psyykkinen tsemppaaminen auttaa tässä tilanteessa ketään. Juu, aletaan päästä keskustelun tasolle, jossa "ehkäpä oireet ovat korviesi välissä". Käyttäydytään oikein, oireet paranee, jep! Näin asiaan suhtautuvat ihmiset, joilla ei itsellään ole oireita, eivätkä ole herkkiä niitä saamaan.
Miksi kaikki eivät oireile on seuraava kysymys? No minäpä kysyn, miksi kaikilla ei ole verenpainetautia tai diabetesta? Aivan yhtä looginen kysymys.
Itse koen mm atoopikkona olevani jonkinlainen koe-eläin, joka kyllä haistaa, maistaa ja tuntee nahoissaan tilan ja paikan, jossa sisäilmaongelmaa on. Lapsistani kahdella on selvää herkistymistä myös. Tämmöisiä viattomia oireita, kuten nenäverenvuoto, päänsärkykohtaukset, iho vereslihalla, silmä- ja suuoireet... Ja oireet alkaa aivan ilman korvien välisistä ongelmaa. Ja jännästi ne helpottuu tai häviää kokonaan, kun loma tai viikonloppu.
Että mitäs laitettaisiin? Psykologin istuntoja, kuinka torjut oireet posiviitisen ajattelun kautta? Vai peräti psykoterapiaa? Terapialle tarvetta tuntuu olevan kyllä, kun kohtaa vähätteleviä kommentteja oireista tai kehotuksia miettimään, onko oireet korviesi välin tuottamaa mielikuvitusta.... Suosittelisin käyttäytymisterapiaa jokaiselle asiaa vähättelevälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti