Maailma pelastuu tekojemme avulla. Näin sen on oltava. Mitä ne teot ovat arjessa? Kierrätys tulee mieleen ensimmäisenä. Hieno juttu, kun lapsetkin tietävät ettei omanan kuoria voi laittaa sekajätteeseen. Muovitkin kierrätetään, siis ne kaikki muovit, joihin elintarvikkeet, vaatteet ym on pakattu. Upeaa. Kaikilla on hyvä mieli.
Mutta sitten kuulet, kuinka jäteauto kurvaa pihaan. Ei näy erillistä biojäteautoa, vaan ihan se perinteinen. Kippaa kaikki samaan kuormaan. Jes, kyllä kannatti se lajittelu. Tai roudaat 50km päästä lajitellut muovikääreet, purkit ja pakkaukset sinne ainoaan seutukunnan muovinkeräyspisteeseen. Mikä autuas olo! Kilometrejä tuli yhteensä sata, mutta kyllä tein hyvän työn. Kunnes kuulet, että se sama muovipaska, jota olet ohjeiden mukaan pessyt, erotellut, silitellyt, huolehtinut kuin pienestä lapsesta, päätyykin samaan polttouuniin niiden sekajätteiden kanssa.
Mitä tämä on muuta kuin moraaliposeerausta? Pelastammeko me oikeasti tällä mitään?
Kirjoitin lasten ja nuorten hyväksikäytöstä politiikan keppuhevosena muutama päivä sitten. Galluppi, jossa kysytään lapsilta ja nuorilta, mistä olisit valmis luopumaan, jotta masilma pelastuisi, olisi paikallaan. Oliko luopuminen omalla kohdalla oikein juuri saadusta moposta, tai sikasiististä älypuhelimesta tai tabletista, vai kenties hienoista merkkivaatteista? Vai kenties niiden loppujenkin tehtaiden siirtäminen ulkomaille, isi ja äiti jäisi työttömäksi, muthei, kyllä se auttaa ilmastoa.
Saattaisi tulla hiljaista. Meillä 15v intoili, että huomenna vapaapäivä koulusta, jee! Kysyin miksi? Noku on se mielenosoitus, niin on vapaapäivä. Ei ollu vapaapäivä, kun asutaan huitsintuutissa kaukana kaupungista. Kouluunhan ne meijän piltit meni ja opiskelivat koko päivän, hienoa!
Lopetetaan tämä moraaliposeeraus ja aletaan oikeasti tehdä asioille jotain. Tosta kierrätyksestä vois aloittaa, maybe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti